..

Yöllisen taivaan kirkkaana loimuavat tähdet alkavat hiipua aamuauringon noustessa. Nokanpää tuntuu kylmältä ja makuupussin pieneksi vedetyn suuaukon reunat ovat kostuneet hengityksestä. Avaan makuupussin vetoketjun. Ympärillä olevalla suolla on vielä usva ja maa on kuurassa. Vedän repun suojana olleen kalvotakkin päälleni ja kumpparit jalkaani. Edellisenä iltana täytin kahvipannun vedellä koska olen nyt keskellä suota rakentamassani kyttäyspaikassa, eikä täältä sovi enää poistua. Yöllä vuorokauden vaihtuessa alkoi kanalintujahti ja olen täällä nyt odottamassa syksyn ensimmäisiä teeriä. Sytytän kaasukeittimen, joka keittää kahviveden varsin nopeasti. Repusta otan leipää ja syön sitä hiljakseen hörppien samalla tulikuumaa kahvia. Ilma on suotuisa, sillä on täysin tyyni ja taivas on pilvetön.

Aamu-usva alkaa selvitä. Evästäessä huomaan että suollahan taitaa olla teeriä. Noin 60 metrin päässä näkyy teeren pää, jotka on aivan erisuunnalla kuin edellisiltana laittamat teerenkuvani. Sen on täytynyt tulla suolle joko aamu-usvassa tai sitten jo edellisenä iltana, koska en ole nähnyt sen tuloa. Lasken kahvikuppini repunpäälle ja lataan kiväärini, joka on aivan käden ulottuvilla. Harmi kun linnusta ei näy kuin pää ja muu osa peittyy heinikkoon. Katson lintua kiväärini kiikarista ja mietin, että viitsinkö ampua heinikon läpi täkkään. Siinä on kyllä se riski että lintuaseen luoti muuttaa heinikossa suuntaa eikä osu lintuun. Olisiko parempi odottaa että lintu liikkuisi ja näkyisi paremmin. Kohta lintu nostaa kaulansa. Se on sen merkki siitä että se on havainnut jotakin ja on lähtö aikeissa. Ratkaisu on siis tehty ja ammun heinikon peittämään täkkään. 

Katson suolle ja kaula on edelleen pystyssä. Taisi mennä ohi; mietin ja lataan aseen uudestaan. Toinen laukaus kajahtaa eikä päätä enää näy. Otan kyttäyspaikassa olevan haulikon mukaani ja lähden katsomaan kuinka kävi. Yllätyksekseni huomaan että suolta löytyykin kaksi kuollutta teertä. Päivä on alkanut siis todella hyvin. 

Menen suolistamaan lintuja kyttäyspaikkaani. Juuri kun olen saanut toisen linnuista suolistettua kuuluu huminaa ja kuville laskeutuu teeri aivan haulikkoetäisyydelle. Verisillä käsillä otan haulikon ja pudotan linnun. 

Nyt minua alkaa jo hävettää. Olen niistänyt samalta suota jo kolme komeaa ukkoteertä ja se on kyllä jo yhdelle miehelle enemmän kuin liikaa. Suolistan linnut ja lähden hakemaan uutta kahvivettä koska kahvi on kerinnyt jo jäähtyä. Juodessani tuoretta kahvia suolle laskeutuu kaksi isoa parvea. Enää en ammu vaan seurailen vain lintujen toimia. Suunnaton halu olisi kyllä tarttua haulikkoon, mutta saan hillittyä itseni.      

Kuukkelin nähdessään metsästäjän on syytä avata reppu, sillä se tuo onnea.

Kuukkelien ruokkiminen todella kannattaa.

Mikäli olet kadottanut framet, paina TÄSTÄ.

Aurinko nousee teerisuolle

Ensimmäinen metsoni tippui kuvassa olevaan lampee 16.10.1999. Olisikohan pitänyt käyttää vismuttia ? :-)